Hallitusohjelmassa tavoitellaan tuottavuusloikkaa mm. tarttumalla digitalisaation mahdollisuuksiin. Jotta onnistumme tässä julkisen ja yksityisen sektorin yhteisessä haasteessa, on tärkeää ymmärtää, että kyse ei ole ensisijaisesti teknologiasta. Hallitusohjelman painottama kokeilukulttuurin rakentaminen ja kokeilujen kautta oppiminen, on tärkeää myös digitalisaation etenemisen näkökulmasta.

Vasta asiaslähtöisyyden sisäistäminen avaa uuden tien

Myös julkinen sektori on olemassa vain ja ainoastaan asiakkaitaan varten. Tavoitteena tulee olla luoda mahdollisimman vaivattomasti saavutettavissa olevat, oikea-aikaiset ja kulloiseenkin tarpeeseen sopivat palvelut. Tämän sisäistämisestä lähtee avautumaan aivan uusi tie kohti digitaalista yhteiskuntaa.

Nykymaailma on jo digitoitu

Jos puhumme pelkästään digitaalisista palveluista, vaarana on, että digitoimme olemassa olevat toiminnot. Nykymaailma on jo digitoitu. Nyt meidän pitää pystyä ajattelemaan minkälaisia uusia palvelukokonaisuuksia asiakkaamme tarvitsevat ja mistä vanhasta voimme luopua. Tämä edellyttää kykyä kyseenalaistaa, rohkeutta, luovaa ajattelua ja jopa riskinottoa. Onnistuminen edellyttää myös asiakkaiden uudenlaista mukaanottoa toiminnan kehittämiseen. Ei riitä, että valmis muistio tai toimintamalli lähetetään lausunnolle. Asiakkaat pitää ottaa mukaan suunnitteluun heti alusta alkaen. Hyviä esimerkkejä tästä on jo myös julkiselta sektorilta yhä enemmän.

Tarvitsemme vahvaa vuoropuhelua, yhdessä tekemistä ja luottamukseen perustuvaa  toimintakulttuuria

Digitaalisen kehityksen eteneminen on myös julkisen sektorin henkilöstölle sekä haaste että mahdollisuus. Tämä saattaa kuulostaa usein toistetulta kliseeltä, mutta ”oikotietä onneen” ei tässäkään tapauksessa ole. Kun toimintamallit uudistuvat ja vanhat hallintorajat kaatuvat tarvitaan aivan uudenlaista osaamista. Isossa kuvassa tarvitaan erityisesti kykyä hahmottaa systeemisiä kokonaisuuksia, ymmärrystä kompleksisessa ja yhteen kietoutuneessa toimintaympäristössä toimimisesta sekä verkostoissa toimimisen taitoja. Jokaisen organisaation on käytävä läpi oman toimintansa osalta se, minkälaisia osaamisprofiileja ja uusia rooleja uudet toimintamallit edellyttävät. Tässä onnistumiseksi tarvitaan vahvaan vuoropuheluun, yhdessä tekemiseen ja luottamukseen perustuvaa toimintakulttuuria.

Muutosta ei pidä lähteä tekemään tekniikka edellä

Viime aikoina olemme saaneet lukea eri puolilta huomioita siitä, että samaan aikaan kun muualla maailmassa puhutaan muutoksesta, puhutaan meillä digitalisaatiosta. Tämä on tärkeä huomio ja hälytyskellojen pitäisi viimeistään tässä vaiheessa soida. Brittihallinto on onnistunut siinä, mitä me Suomessa nyt tavoittelemme. Siksi se on meille hyvä ”bench mark”. Brittien kokemusten mukaan onnistuneen digitaalisen kehityksen takana on aina joustava ja avoin suhtautuminen muutokseen. Tarvitaan myös ymmärrystä sitä, että onnistunut muutos edellyttää aina huomattavaa panostusta ihmisiin ja toimintakulttuuriin. Pelkkä ymmärrys ei kuitenkaan riitä, vaan henkilöstön osaamiseen (uusi ajattelu, uudet toimintatavat, uudet teknologiat) tulee myös panostaa vahvasti. Toimintakulttuurin tulee olla muutokselle ja uusille toimintatavoille avoin, ts. tulee olla sallittua kokeilla, epäonnistua ja oppia. Toimintastrategiat ja –mallit tulee ajatella ja muotoilla uusiksi. Lean –ajattelun omaksuminen on oleellista (missiona luoda lisäarvoa asiakkaalle ja luopua turhasta), samoin erilaiset avoimet ympäristöt ja alustat. Tarvitaan myös, totta kai, toimintatapamuutosta onnistuneesti tukevia teknologisia ratkaisuja, mutta muutosta ei pidä lähteä tekemään tekniikka edellä.

Onnistuaksemme tarvitsemme systeemisen muutoksen

Systeemisellä muutoksella tarkoitetaan monen asian (kuten ajattelutavan, toimintamallien ja rekanteiden) laaja-alaista ja samanaikaisesti tapahtuvaa muutosta. Työhön ryhtyminen ei edellytä ylhäältä päin tulevaa käskyä, vaan muutosta voi ja pitää ryhtyä tekemään oma-aloitteisesti. Tärkeää on kuitenkin taataan koordinaatio siten, että eliminoidaan päällekkäinen tekeminen. Esteenä työhön ryhtymiselle ei pidä nähdä myöskään olemassa olevan lainsäädännön asettamia rajoituksia, sillä myös lakien on elettävä ajassa. Nyt viimeistään on julkisen sektorin organisaatioiden korkea aika nousta ylös poteroistaan, katsoa yli oman tontin rajojen ja lähteä verkottumaan: sekä keskenään, että yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Tästä on jo paljon hyviä esimerkkejä, mutta systeeminen muutos edellyttää, että kaikki ovat sen tekemisessä mukana!

Mirjami Laitinen ja Virpi Einola-Pekkinen