Helsingin Sanomissa julkaistiin muutama päivä sitten artikkeli, jossa käsiteltiin ajatusharhoja, jotka jarruttavat muutosta. Artikkelin pointti oli, että hyvin usein vaillinaisin perustein pyritään löytämään asioiden nykytilasta tukea omille uskomuksille ja osoittamaan, että muutos tai uusi asia ei olisi oikein järkevää. Johtajilta ja esimiehiltä ylipäänsä odotetaan, että he taipuvat kaikkeen mitä eteen tulee ja mieluiten kakomatta. Muutosvastarinta ei ikään kuin saisi kuulua johtajan asennearsenaaliin. Tämä odotus on epäreilu ja perusteeton. Esimiehetkin ovat ihmisiä, ainakin useimmiten. Näin siitäkin huolimatta, että joissakin tapauksissa yritysten johtoryhmiin on jo voinut päästä ilman inhimillisiä tunteita ja ihmisenkaltaista ulkomuotoa.

Esimiehillä ja johtajilla on ihan samat odotukset ja pelot oman työnsä suhteen kuin kenellä tahansa muullakin. Ja kun puhutaan työn tehostamisesta, niin sanotut hallinnolliset työt, jota esimiestyökin on, on usein ensimmäisenä tulilinjalla. Suorittavalla työllä kun useimmiten edelleen tehdään ne konkreettiset mitattavat tulokset. Tai ainakin pitäisi tehdä. Ja jos ei tehdä, niin silloinkin vika löytyy sieltä esimiehen työpöydän ja tuolin välistä.

Kokeileva esimies on myös rohkea ja empaattinen

Voimakkaiden muutosten aikana tarvitaan asianmukaista johtamista ja esimiestyötä. Ei kaikilla esimiehillä ole siihen vaadittavia ominaisuuksia syntymässä saatuina. Se on vain valitettava tosiasia. Moni on tehnyt pitkän ja onnistuneen uran esimiehenä aikana, jolloin on tarvittu aivan toisenlaisia kykyjä kuin mitä muutoksen kourissa kipuilevan organisaation vetäminen voi tänä päivänä vaatia. Mutta uusiin vastuisiin ja vaatimuksiin voi myös kasvaa, jos niin haluaa. Olemmehan kaikki oppimiskykyisiä. Pelottavaa se voi toki olla sekä työlästä ja epämukavaa ihan varmasti. Riittämättömyyden tunne on alituinen seuralainen. Maailma ja työmaailmakin rynnistävät kohti uutta kiihtyvällä tahdilla. Pelkkä mukana pysyminen alkaa olla jo hyvätasoinen urheilusuoritus, saatikka edelläkävijäksi ryhtyminen.

Selvää on, että jos johtaja vastustaa muutosta, sitä ei tapahdu. Vaikka suusta tulisi ulos mitä tahansa opeteltuja muutosmyönteisiä kliseitä, mutta koko olemus huokuu syvää vastenmielisyyttä uudistusta kohtaan, ei sitä uudistumista silloin vain tapahdu. Johtamisen pitää olla ennen kaikkea uskottavaa. Ja se vaatii rohkeutta johtajalta; luottamusta tuntemattomaan, omien pelkojen silmiin katsomista ja käsittelyä. Johtaja ei voi olla empaattinen ellei ole ensin sinut itsensä ja omien pelkojensa kanssa. Ja kun olet käsitellyt omia pelkojasi avoimin mielin, ymmärrät paremmin myös alaisiasi.

Uberisoituva esimiestyö

Moni on jo ehtinyt kysyä minulta, että mikä on julkishallinnon digitalisaation suurin este. Olen vastannut kaikille kysyjille, että johtaminen. Tarkemmin sanottuna sen uudistumisen hitaus. Uberisoituvaa työelämää johdetaan edelleen hevoskärryajan metodeilla. Kaikille kaikkea samankokoisella kauhalla, samalla tahdilla, halusitpa tai et. Usein myös jäykästi ja joustamattomasti.

Jotta voisimme tuottaa erinomaista asiakaskokemusta, meillä pitää olla myös saatavilla erinomainen työntekijäkokemus. Työntekijäkokemuksen erinomaisuuden määrittää meidän itse kunkin yksilöllinen kokemus työympäristöstämme. Kokemustamme eivät voi työnantaja tai esimies päättää, mutta he voivat hyvinkin suuresti vaikuttaa siihen. Oman työuran suunnittelua pitäisi saada tehdä yksilöllisemmin, omista tarpeita lähtien. Työnantajalta odotetaan samoja asioita kuin palveluilta muutoinkin: omaan tilanteeseen sopivaa esimiestyötä ja minun tarpeistani lähtevää kehittämisotetta. Olisitko valmis siihen, että johtajuuttasi arvioidaan kuin Uberin tai Airbnb:n palveluita? Silloin niillä peukutuksilla olisi oikeasti merkitystä.

Nina Nissilä

Nina Nissilä aloitti Valtiokonttorin uuden Digitalisaation tuki -toimialan johtajana 1.12.2016.  Nissilän johtaman toimialan, D9:n, tehtävänä on pistää vauhtia valtion palveluiden digitalisaatioon.