Tänään tuli kuluneeksi päivälleen 5 vuotta siitä, kun joukko virkamiehiä eri ministeriöistä kokoontui yhteen ja nimesi itsensä ”muutosagenttiverkostoksi”. Verkoston kokoaminen oli osa silloista hallitusohjelmahanketta, jonka tavoitteena oli miettiä uusia keinoja ministeriöiden välisen yhteistyön lisäämiseksi.

Turha pönötys oli tuosta huhtikuisesta tapaamisesta kaukana! Samoin tittelit ja statukset. Jokainen kertoi vuorollaan, miksi oli ottanut ”Sinut on ilmiannettu” –kutsun vastaan (jo tunnistettuna muutoksen mahdollisuutena näkevänä henkilönä). Yhteinen sävel löytyi nopeasti.

Muutoksentekijä ei urputa vaan tekee

Aika pian alkoi syntyä yhteinen missio ”Yhteinen etu ensin – vasta sitten oman ministeriön tai toimialan näkemykset”. Tunnistimme myös pian, että muutoksentekijältä edellytetään paitsi tekemisen otetta, epämukavuusalueella olemisen ja epäonnistumisen sietämistä, rohkeutta, sinnikkyyttä, uteliaisuutta, ”toisten tonteille” menevää asennetta, kykyä kyseenalaistaa, kykyä nähdä asioiden välisiä yhteyksiä, halua kokeilla uusia asioita ja etsiä uusia ratkaisuja, entistä laaja-alaisempaa asiantuntemusta ja ymmärrystä sekä hyviä vuorovaikutus- ja viestintätaitoja. Aloitimme, osin tietämättämme, ”Valtioneuvosto 2.0”- toimintaperiaatteiden linjaamisen!

On uskallettava tehdä uusia asioita ja tehdä asioita udella tavalla

Jaoimme (ja jaamme edelleen) näkemyksen siitä, että parhaimmillaan muutoksentekijä –tyyppinen toimintamalli tarkoittaa, että

• Yhden totuuden sijaan organisaatiossa nostetaan esille useita ja eriäänisiä vaihtoehtoja
• Katsotaan asioita ensin yhteisen hyvän ja tavoitteen näkökulmasta, sen sijaan, että otetaan alusta alkaen oman edun asiat keskiöön ja omat reviirit vahdittaviksi
• Ideoidaan yhdessä ja yhdistetään erilaista osaamista
• Kokeillaan pienimuotoisemmin ennen kuin asiat otetaan isommin ”tuotantoon”. Näin myös minimoidaan epäonnistumisen riskit ja kustannukset
• Ihmiset aktivoituvat, kun huomaavat, että asioihin voi vaikuttaa
• Jokaisella on lupa (ja velvollisuus), tuoda oma mielipiteensä esiin
• Muodollisuuden vähentyessä koko toimintakulttuuri muuttuu myös yhteisöllisemmäksi.

Suuri ero verkoston ja pysyvän rakenteen välillä on, että verkosto on jatkuvasti muuntautuva, orgaanisti kehkeytyvä ja täysin vapaaehtoisuuteen perustuva yhteisö. Myös Muutoksentekijät –verkosto on vuosien varrella muuttanut muotoaan. Osa toimijoista on jäänyt pois ja uusia on tullut tilalle. Verkostomaiseen toimintamalliin kuuluu, että se syntyy ja on olemassa vain niin kauan, kun se koetaan tarpeelliseksi. Verkostossa ei ole nimettyjä jäseniä vaan siihen tullaan ja osallistutaan täysin oman intressin ja kulloisenkin tilanteen mukaan.

Sparrausta ja tukea, myös johdolta

Edistyksellisiltä johtajilta muutoksentekijät ovat saaneet vahvaa tukea alusta asti. ”Tietty epämääräisyys kuuluu tämän tyyppiseen toimintaan”, ” Älkää institutionalisoituko vaan pysykää raikkaina”, ”Riittävästi anarkiaa ja sopivasti hienotunteisuutta”, ”Ansaitsette tuulensuojaa” ovat viestejä, jotka ovat kantaneet ja kantavat tästä eteenpäinkin.

Paljon on tapahtunut kuluneiden vuosien aikana. Muutoksentekemisen aate on laajentunut kattamaan koko valtionhallinnon ja sen henkilöstön. Kokeilukulttuuri on tullut jäädäkseen, ekosysteemiajattelu ja ihmislähtöinen hallinto nostavat päätään. Verkostot aletaan nähdä yhä enemmän yhteisenä resurssina, jota kannattaa hyödyntää.

Turha byrokratia on tullut tiensä päähän

Byrokratia on organisaatiomallina luotu tekemään toistuvasti samaa suuressa mittakaavassa. Parhaimmillaan se luo turvallisuutta ja ennakoitavuutta. Pahimmillaan seurauksena on joustamattomuutta ja kaavamaista toimintaa tilanteissa, joissa vanhat prosessit eivät enää maailman muuttuessa toimi.

Hierarkkiset ja ”ulos sulkevat” toimintamallit kyseenalaistetaan yhä laajemmin. Tänä päivänä ihmiset odottavat osallistavia, kaikki kiinnostuneet mukaan kutsuvia valmistelun ja vaikuttamisen tapoja. Jos he eivät löydä niitä olemassa olevista rakenteista, luovat he rakenteet itse. Tämä ns. ”neljäs sektori” tuo yhteiskuntaan mukaan kansalaisaktivismin uusia muotoja. Esimerkkeinä esim. Ravintolapäivä sekä monenlaiset kierrätysringit ja muut kierto- ja alustatalouden ilmentymät. Erilaiset liikkeet kokoavat yhteisen mission äärelle saman arvopohjan jakavia ihmisiä. Sama kehitys näyttäytyy organisaatiotasolla mm. erilaisina muutoksentekijöiden verkostoina.

Maailma ei ole valmis, vieläkään

Maailma ja jopa ministeriöissä tehtävä työ muuttuvat koko ajan, dynaamisesti. Itse asiassa muutos on jopa eksponentiaalinen ja kiihtyy koko ajan. Yhä enemmän meillä on tarvetta etsiä yhdessä vastauksia kysymyksiin: Miten organisoitua ja toimia maailmassa, jonka uudet ilmiöt eivät mahdu totuttuihin lokeroihin? Miten toimii hallinto, joka on ihmistä varten? Mikä on hallinnon rooli ekosysteemien maailmassa? Miten hallinto voi luoda arvoa yhteiskunnassa, jossa lähes kaikki muuttuu palveluksi? Miten hallinnon tulee muuttua, jos ajattelemme sitä ensisijaisesti palveluna? Miten hallinto mahdollistaa uudenlaisen kansalaisyhteiskunnan syntymistä?

Muutoksentekijän asenteelle on kasvavaa tilausta. Mitä Sinä haluaisit tuoda siihen mukaan? Millaista hallintoa Sinä haluat olla luomassa?

Isossa kuvassa olemme jo melko yksimielisiä siitä, että asioita pitää tarkastella kaikin tavoin kestävästi eli näkökulmaa laajentamalla ja myös aiempaa pidemmällä aikajänteellä. Kysymys, josta kaikki alkoi, on edelleen ilman vastausta: Miten saamme rakenteemme, prosessimme, toimintatapamme ja osaamisemme tukemaan ilmiölähtöistä tekemistä yli hallinnollisten rajojen? Uskomme, että löydämme vastaukset yhdessä, kun luotamme sekä itseemme että toisiimme. Tule mukaan!

 

Virpi Einola-Pekkinen, Antti Joensuu, Sirpa Fourastie, Merja Niemi, Pekka Alhojärvi, Jouni Kangasniemi, Timo Halonen ja Anna Pakkanen

Kirjoittajat ovat asiantuntijoita eri ministeriöistä ja virastoista ja ovat toimineet Muutoksentekijät –verkostossa sen alkuajoista lähtien

Verkoston tuotoksiin ja tekemisiin voi tutustua tarkemmin täältä: https://muutoksentekijat.com/