Ensimmäisen Kokeilukiihdyttämön oivallus oli yhteinen, jaettu oppiminen: kokeilut ovat ennen kaikkea tapa oppia. Myös epävarmuuden sietäminen on yhdessä paljon helpompaa, ja se mikä itselle on vaikeaa, on jo ratkaistu jossain muualla. Nyt toista kertaa järjestettävässä kiihdyttämössä kokeilujen kohteena ovat erityisesti uudet organisoitumisen muodot (ketterät, itseohjautuvat ja resursseja yhdistävät toimintatavat) sekä asiakas- ja käyttäjäymmärryksen lisääminen (yhteiskehittäminen, rajat ylittävien palvelupolkujen tunnistaminen).

Asennemuutos ei vaikuttavuusajattelussa riitä

Julkisten toimijoiden Kokeilukiihdyttämössä pohdittiin lokakuussa mm. sitä, mistä vaikuttavuus syntyy. Teemaa tiimeille avasi Jonna Heliskoski, joka työskentelee tällä hetkellä Sitrassa ja tekee väitöskirjaa Hankenille.

Kun vallitseva näkemys vaikuttavuuteen on palvelu- ja/tai toimijakeskeinen, taaksepäin katsova, tekojen kokonaisarvoja tarkasteleva, toimintatapoja skaalaava (best practice), panoksista maksava ja kustannustehokkuuteen pyrkivä, uusi tulossa oleva näkökulma Jonnan ja hänen tavallaan ajattelevien mukaan on enemmän systeeminen, eteenpäin katsova, toiminnan lisäarvoa tarkasteleva, kyvykkyyksiä skaalaava ja investointiajattelusta ammentava. Tavoitteellinen vaikuttavuus syntyy yhteiskehittämisen, kohderyhmien kirkastamisen ja ketterien kokeilujen kautta.

Yksinkertaisten lineaaristen vaikutusketjujen sijaan systeemisyys haastaa järjestelmän kyvyn takaisinsyöttöön ja jatkuvaan oppimiseen. Toinen ratkaiseva tekijä on puheen muuttuminen kustannuspuheesta investointipuheeksi. Koska vaikuttavuus edellyttää useimmiten monenlaisia toimenpiteitä ja verkostona toimimista, oleellista onkin siirtyä yksittäisistä teoista kokonaisuuden tarkasteluun. Myös sidosryhmiä pitää ajatella monipuolisesti, sillä vaikuttavuus syntyy yhteisen työn ja vuorovaikutuksen kautta. Vaikuttavuutta ja sen edellyttämää vuorovaikutusta pitää myös johtaa ja tukea. Siksi faslitaattoreille ja fasilitointiprosesseille on enemmän kysyntää kuin koskaan.

Rajat ylittävän yhteistyön edistäminen on yksi tämänvuotisen Kokeilukiihdyttämön kantavia teemoja. Mukana onkin monta tiimiä, joissa yhteistyön rooli on merkittävä. Miten yksittäisen kokeilun vaikuttavuutta sitten tulisi mitata? ”Kysymällä, kuinka hyvin tämä yksittäinen kokeilu tuottaa lisäarvoa suhteessa kokonaistavoitteeseen, jota sillä haetaan”, Jonna Heliskoski vastaa.

Monimuotoinen palvelumuotoilu

Anni Leppänen D9 –tiimistä johdatteli tiimejä palvelumuotoilun pariin. ”Palvelumuotoilu on paitsi työkaluja ja menetelmiä, myös toiminnan kehittämisen viitekehys ja tapa ajatella”, totesi Anni. Palvelumuotoilua voi siten hyödyntää sekä organisaatio- ja johtamistasolla että toiminnan ja palvelujen tasolla. Palvelumuotoilulla koko julkishallinto muuttuu asiakaslähtöisemmäksi. Palvelutasolla palvelumuotoilun avulla kehitetään asiakaslähtöisiä, vaikuttavia ja tehokkaita palveluja. Palvelumuotoilu auttaa meitä myös tulemaan tietoisemmiksi toiminnan inhimillisistä reunaehdoista: sekä asiakkaan ja yhteistyökumppanin aidoista tarpeista ja toiveista, että omista ajatusvinoumistamme. Keskeistä on kyky empatiaan: ”Kyky kuvitella ja astua toisen ihmisen asemaan, ymmärtää hänen tunteitaan ja näkökulmiaan, ja käyttää tätä ymmärrystä oman toiminnan ohjaamiseen” (Baron-Cohen, Simon 2011, Gordon, May 2005).

Annin vinkkejä kokeilutiimeille: kokeile heti, tee useita pieniä kokeiluja (micro actions), jaa keskeneräistä julkisesti, villiinny ja revittele!

Haasteet yhdistävät erilaiset kokeiluteemat toisiinsa

Kokeilukiihdyttämössä on mukana tällä kertaa 17 tiimiä. Vaikka mukana olevien kokeilujen teemat ja sisällöt ovat hyvinkin erilaisia, yhteiset haasteet, kuten kulttuurinmuutos, itseohjautuvuuden tarve ja johtamisen muutos, yhdistävät.

Palkitsevaa tiimien mielestä on, että kokeilun keskiössä oleville asioille on oikeasti kysyntää. Haasteena on, miten kokeilulle raivataan aikaa: miten saadaan ihmiset tekemään kokeilua, joka ei ole heidän päätyötään. Osa tiimeistä vielä pohtii, mikä on se kokeilu, ts. mitä oikeasti kokeillaan eli mikä erottaa tämän tekemisen tavanomaisesta kehittämisestä. Tai mihin kokeileminen kohdennetaan kun ilmiö, johon etsitään ratkaisua on todella laaja. Kokeilussa, jossa mukana monta eri osapuolta, haasteena on löytää se yhteinen asia, jota kokeillaan. Samoin oikeiden mittareiden löytäminen kokeilun arviointiin mietityttää. ”Silloin kun koko muukin työ on kokeilua, on tämänkin kokeilun toteuttaminen vähän helpompaa”, totesi yksi tiimeistä. ”Kun julkaistiin proto / beta-versio heti, oli positiivista huomata, kuinka hyvää palautetta saatiin ja kuinka paljon se kiinnosti myös muita. Seuraavaksi rakennetaan siihen vuorovaikutteisuutta, että myös muut pääsevät työstämiseen mukaan”, kertoo kokemuksestaan toinen.

Tähän mennessä positiiviseksi on koettu myös se, että kiihdyttämön kautta on saatu omalle kokeilulle uusia kumppaneita ja sparraajia.

Seuraavana tiimien listalla on mm. kokeilujen konkretisointia, rajaamista ja kehystämistä. Marraskuun yhteistä tapaamista varten tiimit saivat tehtäväkseen pohtia mitä vaikuttavuus heidän kokeilussaan tarkoittaa ja miten palvelumuotoilua voisi omassa kokeilussa hyödyntää. Lisäksi tiimien toivotaan jalkautuvan johonkin oman kokeilun kannalta kiinnostavaan organisaatioon.  Opit ja oivallukset jaetaan muille tiimeille kokeilukiihdyttämön yhteiseksi työalustaksi otetussa Slackissa. Marraskuun tapaamisen teemana on kokeilukulttuurin vahvistaminen ja johtaminen.

Kokeilukiihdyttämön järjestävät Työ 2.0., Kokeileva Suomi, Yle, Sitra, D9 ja Suomidigi.

https://kokeilevasuomi.fi/kokeilukiihdyttamo

Blogin kuva: Virpi Heikkilä