Viisi vuotta, eikä suotta – muutoksentekijän asenteelle on yhä tilausta!

Tänään tuli kuluneeksi päivälleen 5 vuotta siitä, kun joukko virkamiehiä eri ministeriöistä kokoontui yhteen ja nimesi itsensä ”muutosagenttiverkostoksi”. Verkoston kokoaminen oli osa silloista hallitusohjelmahanketta, jonka tavoitteena oli miettiä uusia keinoja ministeriöiden välisen yhteistyön lisäämiseksi.

Turha pönötys oli tuosta huhtikuisesta tapaamisesta kaukana! Samoin tittelit ja statukset. Jokainen kertoi vuorollaan, miksi oli ottanut ”Sinut on ilmiannettu” –kutsun vastaan (jo tunnistettuna muutoksen mahdollisuutena näkevänä henkilönä). Yhteinen sävel löytyi nopeasti.

Muutoksentekijä ei urputa vaan tekee

Aika pian alkoi syntyä yhteinen missio ”Yhteinen etu ensin – vasta sitten oman ministeriön tai toimialan näkemykset”. Tunnistimme myös pian, että muutoksentekijältä edellytetään paitsi tekemisen otetta, epämukavuusalueella olemisen ja epäonnistumisen sietämistä, rohkeutta, sinnikkyyttä, uteliaisuutta, ”toisten tonteille” menevää asennetta, kykyä kyseenalaistaa, kykyä nähdä asioiden välisiä yhteyksiä, halua kokeilla uusia asioita ja etsiä uusia ratkaisuja, entistä laaja-alaisempaa asiantuntemusta ja ymmärrystä sekä hyviä vuorovaikutus- ja viestintätaitoja. Aloitimme, osin tietämättämme, ”Valtioneuvosto 2.0”- toimintaperiaatteiden linjaamisen!

On uskallettava tehdä uusia asioita ja tehdä asioita udella tavalla

Jaoimme (ja jaamme edelleen) näkemyksen siitä, että parhaimmillaan muutoksentekijä –tyyppinen toimintamalli tarkoittaa, että

  • Yhden totuuden sijaan organisaatiossa nostetaan esille useita ja eriäänisiä vaihtoehtoja
  • Katsotaan asioita ensin yhteisen hyvän ja tavoitteen näkökulmasta, sen sijaan, että otetaan alusta alkaen oman edun asiat keskiöön ja omat reviirit vahdittaviksi
  • Ideoidaan yhdessä ja yhdistetään erilaista osaamista
  • Kokeillaan pienimuotoisemmin ennen kuin asiat otetaan isommin ”tuotantoon”. Näin myös minimoidaan epäonnistumisen riskit ja kustannukset
  • Ihmiset aktivoituvat, kun huomaavat, että asioihin voi vaikuttaa
  • Jokaisella on lupa (ja velvollisuus), tuoda oma mielipiteensä esiin
  • Muodollisuuden vähentyessä koko toimintakulttuuri muuttuu myös yhteisöllisemmäksi.

Suuri ero verkoston ja pysyvän rakenteen välillä on, että verkosto on jatkuvasti muuntautuva, orgaanisti kehkeytyvä ja täysin vapaaehtoisuuteen perustuva yhteisö. Myös Muutoksentekijät –verkosto on vuosien varrella muuttanut muotoaan. Osa toimijoista on jäänyt pois ja uusia on tullut tilalle. Verkostomaiseen toimintamalliin kuuluu, että se syntyy ja on olemassa vain niin kauan, kun se koetaan tarpeelliseksi. Verkostossa ei ole nimettyjä jäseniä vaan siihen tullaan ja osallistutaan täysin oman intressin ja kulloisenkin tilanteen mukaan.

Sparrausta ja tukea, myös johdolta

Edistyksellisiltä johtajilta muutoksentekijät ovat saaneet vahvaa tukea alusta asti. ”Tietty epämääräisyys kuuluu tämän tyyppiseen toimintaan”, ” Älkää institutionalisoituko vaan pysykää raikkaina”, ”Riittävästi anarkiaa ja sopivasti hienotunteisuutta”, ”Ansaitsette tuulensuojaa” ovat viestejä, jotka ovat kantaneet ja kantavat tästä eteenpäinkin.

Paljon on tapahtunut kuluneiden vuosien aikana. Muutoksentekemisen aate on laajentunut kattamaan koko valtionhallinnon ja sen henkilöstön. Kokeilukulttuuri on tullut jäädäkseen, ekosysteemiajattelu ja ihmislähtöinen hallinto nostavat päätään. Verkostot aletaan nähdä yhä enemmän yhteisenä resurssina, jota kannattaa hyödyntää.

Turha byrokratia on tullut tiensä päähän

Byrokratia on organisaatiomallina luotu tekemään toistuvasti samaa suuressa mittakaavassa. Parhaimmillaan se luo turvallisuutta ja ennakoitavuutta. Pahimmillaan seurauksena on joustamattomuutta ja kaavamaista toimintaa tilanteissa, joissa vanhat prosessit eivät enää maailman muuttuessa toimi.

Hierarkkiset ja ”ulos sulkevat” toimintamallit kyseenalaistetaan yhä laajemmin. Tänä päivänä ihmiset odottavat osallistavia, kaikki kiinnostuneet mukaan kutsuvia valmistelun ja vaikuttamisen tapoja. Jos he eivät löydä niitä olemassa olevista rakenteista, luovat he rakenteet itse. Tämä ns. ”neljäs sektori” tuo yhteiskuntaan mukaan kansalaisaktivismin uusia muotoja. Esimerkkeinä esim. Ravintolapäivä sekä monenlaiset kierrätysringit ja muut kierto- ja alustatalouden ilmentymät. Erilaiset liikkeet kokoavat yhteisen mission äärelle saman arvopohjan jakavia ihmisiä. Sama kehitys näyttäytyy organisaatiotasolla mm. erilaisina muutoksentekijöiden verkostoina.

Maailma ei ole valmis, vieläkään

Maailma ja jopa ministeriöissä tehtävä työ muuttuvat koko ajan, dynaamisesti. Itse asiassa muutos on jopa eksponentiaalinen ja kiihtyy koko ajan. Yhä enemmän meillä on tarvetta etsiä yhdessä vastauksia kysymyksiin: Miten organisoitua ja toimia maailmassa, jonka uudet ilmiöt eivät mahdu totuttuihin lokeroihin? Miten toimii hallinto, joka on ihmistä varten? Mikä on hallinnon rooli ekosysteemien maailmassa? Miten hallinto voi luoda arvoa yhteiskunnassa, jossa lähes kaikki muuttuu palveluksi? Miten hallinnon tulee muuttua, jos ajattelemme sitä ensisijaisesti palveluna? Miten hallinto mahdollistaa uudenlaisen kansalaisyhteiskunnan syntymistä?

Muutoksentekijän asenteelle on kasvavaa tilausta. Mitä Sinä haluaisit tuoda siihen mukaan? Millaista hallintoa Sinä haluat olla luomassa?

Isossa kuvassa olemme jo melko yksimielisiä siitä, että asioita pitää tarkastella kaikin tavoin kestävästi eli näkökulmaa laajentamalla ja myös aiempaa pidemmällä aikajänteellä. Kysymys, josta kaikki alkoi, on edelleen ilman vastausta: Miten saamme rakenteemme, prosessimme, toimintatapamme ja osaamisemme tukemaan ilmiölähtöistä tekemistä yli hallinnollisten rajojen? Uskomme, että löydämme vastaukset yhdessä, kun luotamme sekä itseemme että toisiimme. Tule mukaan!

 

Virpi Einola-Pekkinen, Antti Joensuu, Sirpa Fourastie, Merja Niemi, Pekka Alhojärvi, Jouni Kangasniemi, Timo Halonen ja Anna Pakkanen

Kirjoittajat ovat asiantuntijoita eri ministeriöistä ja virastoista ja ovat toimineet Muutoksentekijät –verkostossa sen alkuajoista lähtien

Verkoston tuotoksiin ja tekemisiin voi tutustua tarkemmin täältä: https://muutoksentekijat.com/

Mainokset

Mitä on Ohjaus 2.0?

 

TYÖMYLLY URBAN MILLISSÄ OTANIEMESSÄ

Perinteinen sektoripohjainen julkishallinnon toiminta on tulossa tiensä päähän! Mitä tilalle? Miltä kuulostaisi ”ihmislähtöinen” tai ”ilmiölähtöinen” julkishallinto?

  • Miten organisoitua ja toimia maailmassa, jonka uudet ilmiöt eivät mahdu totuttuihin lokeroihin? Kun kansalainen ei suostu enää objektiksi vaan haluaa itse olla aktiivinen toimija?
  • Miten hallinto mahdollistaa uusien palvelumuotojen syntymisen ja luo arvoa maailmassa, jossa kaikki muuttuu palveluksi?
  • Miten haluttu vaikuttavuus johtaa tekemistä, miten toteutetaan kokonaisoptimointi perinteisen osaoptimoinnin sijaan? Miten toteutetaan kestäviä ratkaisuja?
  • Miten saamme hallinnon toimimaan palveluista käsin?
  • Miten hallinnon tulee muuttua, jos ajattelemme sitä ensisijaisesti palveluna?
  • Mitä jos ratkoisimme ongelmia yhdessä, toimintaympäristöä yhdessä tulkiten? Mieluiten muidenkin kuin viranomaisten kanssa? Ekosysteemeinä?
  • Minkälaisia uusia ilmenemismuotoja sana ”ohjaus” saa edellä kuvatun kaltaisessa ympäristössä?

Tule kuuntelemaan mielenkiintoisia alustuksia aiheesta niin kotimaasta kuin kaukomailta!

Tule viemään Suomi uuden maailman eturintamaan!

Tule muotoilemaan kanssamme ihmislähtöistä julkishallintoa, etsimään vastauksia em. kysymyksiin ja työstämään sisältöä uudelle ohjauskäsitteelle – Ohjaus 2.0:lle.Työpaja järjestetään 19.3. klo 9-13.00 Urban Millissä, osoitteessa Betonimiehenkuja 3 E, Otaniemi. Paikalle pääset näppärästi nyt myös metrolla! Ilmoittaudu mukaan viimeistään 16.3. mennessä tästä: https://www.webropolsurveys.com/S/3899BA7F3DB94EC4.pa

 

Muutoksentekijät

 

Myös Sitra on vahvasti mukana tukemassa uuden, ilmiölähtöisen ohjausmallin rakentumista!

Artikkelin alussa oleva kuva Suomi100 Knit’n’Tag Turku – tapahtumasta

Tervetuloa TÖRMÄÄMÖön 23.2. klo 8-9!

Teemana ”Jakamistalous ja neljäs sektori” 

– Miten saada kansalaiset viranomaisten prosesseihin?

– Vai onko relevantimpi kysymys, miten saada viranomaiset kansalaisten prosesseihin?

– Heittävätkö nouseva 4. sektori ja jakamistalous virkamiehen maailman nurinniskoin?

– Voiko siihen varautua muuten kuin kypäräpakolla?

– Pitääkö kansalaisen kuulla viranomaista?

– Tietääkö virkamies jotain mitä someryhmät eivät?

Keskusteluun johdattelijoina toimivat Pasi Mäenpää ja Maija Faehnle Helsingin yliopistosta.

Törmäämö pidetään Valtimossa, osoitteessa Kirkkokatu 14.

Seuraaminen on mahdollista myös Skypen välityksellä. Skype-kutsu lähetetään ilmoittautuneille eli muista siis ilmoittautua hyvissä ajoin mukaan myös etänä!

Ilmoittaudu oheisen linkin kautta viimeistään 22.2. https://www.webropolsurveys.com/S/46E4DB999C01DC49.par

Virpi Einola-Pekkinen ja Johanna Kotipelto

Muutoksentekijät ja Virkamiesten avoin verkosto

 

 

Verkostoissa tehtävän työn johtaminen

Työelämässä käynnissä oleva muutos ei liene jäänyt keneltäkään huomaamatta. Monessa paikassa työ on siirtynyt enenevässä määrin verkostoissa tehtäväksi. Myös valtionhallinnossa tehdään paljon yhteistyötä yli virastorajojen. Miten tällaisessa verkostossa tehtävää työtä sitten tulisi johtaa ja millaista osaamista pysyvistä organisaatiorakenteista irtautuminen meiltä edellyttää?

Vahva asiantuntijuus yhdessä asiassa ei enää riitä

Tarkasteltaessa tulevaisuuden työelämän skenaarioita ennustetaan, että ihmisten ja inhimillisyyden merkitys korostuu rutiiniluonteisten tehtävien automatisoituessa. Työ ei lopu, mutta se muuttaa muotoaan. Itsenäinen työ lisääntyy ja nykymuodossaan ymmärretty palkkatyö tulee vähenemään. Toisin sanoen, työtä tehdään entistä enemmän erilaisissa projekteissa ja verkostoissa.

Asiantuntijalta edellytetään tulevaisuudessa siis hyvää käsitystä siitä, mitä oma osaaminen on, mitä lisäarvoa minä tuon verkostoon, kykyä ohjata ja suunnitella itse omaa työtä sekä taitoa tarjota omaa osaamista erilaisiin tarpeisiin. Osaamisen ennakoidaan monipuolistuvan ja yleisosaamisen nousevan asiantuntijuutta tärkeämmäksi. Tästä on erilaisia ajatuksia, mutta yksi näkemys on, että jatkossa vahva asiantuntijuus yhdessä asiassa ei enää riitä, vaan tulisi hallita asioita syvällisemmin kahdella tai kolmella osa-alueella.

Hyvä johtaja auttaa ihmisiä etsimään ratkaisuja yhdessä

Johtamisen kannalta tämä tarkoittaa todennäköisimmin sitä, että johtaja itse ei voi hallita koko kokonaisuutta, vaan verkostossa toimii eri osa-alueiden asiantuntijoita, joiden asiantuntemus ja tietotaito täydentävät toisiaan. Johtajan ei siis tarvitse olla kyseisen asian paras asiantuntija, vaan hyvä johtaja tarvitsee kykyä tunnistaa oleellinen, esittää oikeanlaisia kysymyksiä, ajatella kriittisesti sekä johtaa ihmisiä yhdessä etsimään ratkaisuja.

Verkostoissa toimiminen edellyttää jo nyt kykyä ohjautua itse sekä suunnitella ja priorisoida omia tekemisiään. Verkostoissa tehtävän työn johtamisen toinen iso haaste onkin se, miten hyvin eri ihmiset osaavat johtaa itseään ja millaiseksi muodostuu ns. johtajan rooli. Usein johtaja on myös vain ilmiön tai projektin johtaja, mutta ei henkilön hallinnollinen esimies. Toisille tämä tuntuu haastavalta, sillä silloin niin sanottu aseman tuoma auktoriteetti puuttuu ja johtamiseen täytyy löytää muita keinoja.

Yhteinen visio antaa suunnan ja ohjaa tekemistä myös verkostoissa

Aseman tuoman auktoriteetin puuttuminen parantaa johtamista, kun johtaja oivaltaa, että avain ei ole asemassa vaan siinä, miten saat ihmiset työskentelemään yhteisen päämäärän eteen. Tarvitaan kykyä fasilitoida kyseisen asian parissa työskentelevälle verkostolle yhteinen visio, päämäärä jota kohti kaikki haluavat kulkea. Yhteinen visio antaa suunnan ja ohjaa tekemistä, vaikka samanaikaisesti ehkä työskennellään usean asian parissa ja muissakin verkostoissa. Kyky rakentaa yhteinen päämäärä ja löytää suurempi merkitys tekemiselle saa ihmiset toimimaan yhteisten tavoitteiden eteen ja tekemään yhteistyötä asemasta riippumatta.

Hyvä johtaja sparraa ja haastaa

Kolmantena tärkeänä asiana näen halun tehdä työtä yhteiseksi hyväksi. Johtajana tehtävä auttaa muita kasvamaan ja kehittymään niin ammatillisesti kuin ihmisinä. Yksi tärkein oivallus, jonka johtamisessa voi tehdä on siirtyä valmiiden vastausten antajasta ajattelun sparraajaksi. Hyvä johtaja sparraa ja haastaa muita tekemään asioita vielä paremmin samalla kannustaen ja tukien.

Verkostomaisessa työssä tehdään tyypillisesti työtä myös fyysisesti eri paikoissa. Toki kasvotusten tapahtuvat kokoukset ja tapaamiset eivät katoa, mutta entistä tärkeämpää on kyky tehdä virtuaalisesti yhteistyötä ja olla läsnä muille. Digitaalisten välineiden avulla voimme tehdä yhteistyötä muiden kanssa, käydä sujuvaa keskustelua ja osallistua ideointiin lähestulkoon yhtä hyvin – ja joissain tilanteissa jopa paremmin kuin perinteisesti samassa kokoustilassa. Johtajana on siis tärkeää olla avoin erilaisille uusille välineille ja lähteä rohkeasti hyödyntämään teknologian tuomia mahdollisuuksia yhteistyön tekemiseen, sillä verkostomaisessa työssä tuntuu aina olevan vähemmän aikaa kasvotusten käytävälle keskustelulle kuin perinteisessä työssä.

Haastavaksi kaiken tämän tekee se, että kuka tahansa meistä voi joutua johtajan paikalle. Kuten tulevaisuuden skenaariot ennakoivat, perinteiset työsuhteet tulevat vähenemään ja toimiessamme mukana projektimaisissa hankkeissa, voimme välillä olla mukana yhtenä tekijänä välillä tekemisen johtajana. Me kaikki tarvitsemme siis johtamisosaamista ja kykyä asettua tilanteen vaatimaan uuteen rooliin.

Vinkit verkostoissa tehtävän työn johtamiseen

  1. Keskity kokonaisuuden ymmärtämiseen ja johtamiseen, ja jätä yksityiskohdista huolehtiminen muille.
  2. Opettele asioiden sijaan johtamaan keskustelua, ratkaisujen etsimistä ja päätöksentekoa.
  3. Kehitä fasilitointitaitojasi ja luo verkoston kanssa yhdessä innostava päämäärä tekemiselle.
  4. Omaksu uusi rooli ajattelun sparraajana ja unohda valmiiden vastausten antaminen.
  5. Hyödynnä rohkeasti digitaalisia välineitä keskustelun lisäämiseen verkostossa.
Ulla Vilkman

Ulla Vilkman on työyhteisöjen ja esimiestyön kehittäjä. Juuri nyt ajankohtaisia teemoja hänen työssään ovat uusi työ, moderni työelämä ja etäjohtaminen. Ulla on myös kirjoittanut kirjan Etäjohtaminen – Tulosta joustavalla työllä (Talentum 2016).

Tervetuloa TÖRMÄÄMÖön 26.1. klo 8-9

Teemana ”Hallinto ekosysteemien maailmassa”

Miten organisoitua ja toimia maailmassa, jonka uudet ilmiöt eivät mahdu totuttuihin lokeroihin? Mitä hallinto on parhaimmillaan? Miten hallintoa luo arvoa maailmassa, jossa kaikki muuttuu palveluksi? Minkälaista uutta toimintamallia voisimme lähteä kokeilemaan? Keskusteluun virittelijöinä Virpi Einola-Pekkinen VM:stä ja Johanna Kotipelto VNK:sta.

Seuraaminen on mahdollista myös Lyncin välityksellä. Lync-kutsu lähetetään ilmoittautuneille eli muista siis ilmoittautua hyvissä ajoin mukaan myös etänä!

HUOM! Paikka varmistetaan ilmoittautuneille ennen tilasuutta.

Ilmoittaudu oheisen linkin kautta viimeistään 25.1. https://www.webropolsurveys.com/S/0C4238B693530355.par

TÖRMÄÄMÖSSÄ asiantuntijat eri puolilta julkishallintoa ja yhteiskuntaa kohtaavat tavoitteenaan löytää uusia ratkaisuja yhteisiin haasteisiin. Formaattina on pari napakkaa 15 minuutin pituista alustusta ja sen jälkeen keskustelua ja kontaktien luomista.

 

TÖRMÄILLÄÄN!

 

Virpi Einola-Pekkinen                                              Johanna Kotipelto

virpi.einola-pekkinen@vm.fi                                    johanna.kotipelto@vnk.fi

Muutoksentekijät -verkosto                                      Virkamiesten avoin verkosto

 

TÖRMÄÄMÖT jatkuvat 26.1.

Seuraava TÖRMÄÄMÖ pidetään 26.1. klo 8-9 teemasta ”Välitilan johtaminen” .

Lisätietoa seuraa ensi viikolla!

Kevään muut ajankohdat ovat 23.2., 27.4., 25.5. ja 14.6. Teemoina

  • Tuuppaus työkaluksi
  • Ekosysteemihallinto
  • Tulevaisuuden ruoka
  • Strateginen transformaatio ja arviointi

TÖRMÄÄMÖSSÄ asiantuntijat eri puolilta julkishallintoa ja yhteiskuntaa kohtaavat tavoitteenaan löytää uusia ratkaisuja yhteisiin haasteisiin. Formaattina on pari napakkaa 15 minuutin pituista alustusta ja sen jälkeen keskustelua ja kontaktien luomista.

Tervetuloa törmäilemään!

Muutoksentekijät & virkamiesten avoin verkosto

Virpi ja Johanna

virpi.einola-pekkinen(at)vm.fi

johanna.kotipelto(at)vnk.fi

Oppiva valtionhallinto – kaikkien etu

 

Kokeilukulttuuri on jalkautumassa vauhdilla valtionhallintoon. Virkamiehiä rohkaistaan nyt hallitusohjelmaa myöten tekemään asioita hallinnolle uudella tavalla: etenemään kokeillen, ketterästi ja saaden myös tuloksia aikaan nopeammin ja kustannustehokkaammin. Kuulostaako itsestään selvältä? Miksei näin ole toimittu aina?

Asiat tarkkaan etukäteen suunnittelemalla aikaansaatu turvallisuuden tunne voi olla myös harhaa

Valtionhallinnon juridis-hallinnollisessa perinteessä suunnittelemalla eteneminen on ollut pitkään vallalla ollut tapa toimia. Se on ollut myös ainoa oikea tapa. Useimmiten se on myös toiminut ja tuottanut tulosta, ts. halutun lopputuloksen. Suunnittelemalla eteneminen pyrkii siihen, että asiat saadaan tehtyä kerralla oikein. Tällöin tekemisen tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseen ovat jo ennalta selvillä. Tärkeintä onkin varmistaa, että edetään tavoitteeseen ennalta määritellyn suunnitelman mukaisesti, mahdollisimman tehokkaasti. Sanonnat ”Hiljaa hyvä tulee” tai ”Hitaasti, mutta varmasti” ovat tällaista etenemistapaa kuvaavia sanontoja.  Tuntuu turvalliselta, kun on olemassa tarkka suunnitelma, miten edetä. Turvallisuuden tunne voi kuitenkin olla myös harhaa. Mitä, jos valittu suunta ei olekaan oikea?

Jos halutaan uutta, pitää myös toimia uudella tavalla

Jos halutaan saada aikaan jotain uutta, tarkan etukäteissuunnitelman noudattaminen ei ole paras mahdollinen tapa. Kun tehdään niin kuin on aina ennenkin totuttu tekemään, syntyy harvoin uusia ratkaisuja. Todennäköistä on, ettei myöskään opita mitään uutta, sillä kaikki prosessissa tarvittava osaaminen on jo olemassa. Asioissa, jotka ovat monimutkaisia, keskinäisriippuvaisia ja vaativat tarkastelua useasta uudesta näkökulmasta, kannattaa lähteä liikkeelle totutusta poikkeavalla tavalla – kokeillen.

Kokeilussa keskeistä on oppiminen

Kokeilemalla kehittämisen logiikka on toisenlainen. Kokeilussa keskeistä on juuri oppiminen. Koska tavoitteena on, että lopputuloksena syntyy jotain uutta, ei lopputulosta eikä etenkään polkua siihen voida tietää etukäteen.  Siksi kokeillaan, mikä polku on paras eli tuottaa parhaan lopputuloksen. Kokeilulla kehittäminen on myös ketterää eli periaatteena on, että lähdetään liikkeelle, testataan ja korjataan matkan varrella. Kun edetään pienimuotoisesti, myös epäonnistuminen on pienimuotoista. Vaihtoehtona se, että pannaan ”kaikki munat samaan koriin” ja kun epäonnistutaan, epäonnistutaan raskaimman kautta. Pahimmillaan tämä tapahtuu massiivisesti rahaa menettäen ja aikaa tuhlaten.

Myös asiakkaat pitää ottaa kokeiluihin mukaan. Kaikkein paras lopputulos saavutetaan vain yhdessä tehden ja oppien. Käytännöt, jossa asiakkailta kysytään vasta lopputuloksen toimivuutta (jos sitäkään) ja sitäkin harvakseltaan, edustavat hallintokulttuuria, josta haluamme eroon. Mahdollistava hallinto toimii siten, että asiakkaat ovat mukana asioiden valmistelussa, alusta loppuun asti.

Kokeilukiihdyttämö madaltaa kokeilujen käynnistämistä

Myös valtionhallinnossa työnteko on parhaimmillaan oppimista ja ongelmien ratkomista yhdessä. Käynnistimme tänä syksynä valtion virastoille suunnatun kokeilukiihdyttämön. Sen tavoitteena on synnyttää uutta kyvykkyyttä kokeilutoiminnan ympärille, madaltaa kokeilujen käynnistämiskynnystä, poistaa kokeiluihin liittyviä epäluuloja sekä tietysti käynnistää kokeiluja. Kutsuimme mukaan kiihdyttämöön erityisesti toimintatapoihin liittyviä kokeiluja ja saimme mukaan 18 tiimiä eri puolilta valtionhallintoa. Tiimien kokeilut koskevat mm. virtuaalisen yhteistyöalustojen perustamista, suorituskyvyn maksimointia hallinnollisia tukipalveluita tehostamalla, tekoälyn hyödyntämistä e-oppimisessa, HR:n uutta roolia, henkilöstön innostamista sähköisten työvälineiden käyttöön, yhtenäisen työkulttuurin ja työnantajakuvan rakentamista, uusien innovaatioiden syntymistä julkisten hankintojen kautta, verkostomaisen toimintatavan kehittämistä, tiimityötä yli organisaatiorajojen, PPP –yhteistyötä kansainvälisessä start up-mentoroinnissa sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisyä. Kokeilukiihdyttämöllä rakennetaan kokeilujen ympärille myös yhteisöllisyyttä ja keskinäistä sparrailuverkostoa (asennetta ”töissä valtiolla, kansalaisten parhaaksi”), madalletaan kokeiluihin lähtemisen kynnystä, vähennetään kokeiluihin liittyviä ennakkoluuloja sekä lisätään tietoisuutta ja osaamista erilaisista (uusista) menetelmistä, kuten mm. palvelumuotoilusta ja hackathonien järjestämisestä.

Ainoastaan epämukavuusalueella voi oppia jotain ihan uutta

Jari Stenvall ja Kaija Majoinen puhuvat ansiokkaasti ”Välitilan johtamisesta” (ARTTU – tutkimusohjelman julkaisusarja 5/2017), jolle on tyypillistä epävarmuus, hämmennys ja suunnan puuttumisen tunne. Välitila haastaa paitsi johtajia, meitä kaikkia toimimaan totutusta poikkeavalla tavalla. Parhaimmillaan ”välitila” onkin luova, uusia kokeiluja ja innovaatioita esiin nostava.

Sumussa navigointi edellyttää rauhallisuutta, mutta päättäväisyyttä, rohkeutta, mutta realismia. Uteliaisuus ja kriittinen ajattelu ovat ehdottomat edellytykset sille, että ylipäätään lähdemme hakemaan entistä parempia ratkaisuja. Älykäs optimismi on sanapari, johon törmäsin hiljattain ja ihastuin heti. Lempisanontani ”jalat maassa, pää pilvissä” on kenties saman asian tutumpi ilmaisu. Riskinotto ja ns. ”moonshot thinking” ovat edellytyksiä sille, että voimme tehdä jotain ennen näkemätöntä ja jopa maailmaa mullistavaa. Pitää siis ajatella isosti, vaikka kokeileekin pienesti. Näillä pärjää jo pitkälle! Myös valtionhallinnossa.

Osaaminen ei ole esteenä kokeiluille

Twitterissä esittämääni kysymykseen ”Mikä estää virkamiestä kokeilemasta?” annettujen vastausten perusteella osaamisen puute ei ole este kokeiluille. Vain 5 % vastaajista oli sitä mieltä, että osaamisen puute on esteenä kokeiluille. Esteinä sen sijaan nähtiin epäonnistumisen pelko (48 % vastaajista) ja johdon kannustuksen puute (47% vastaajista).

Valtionhallinnossa on nyt niin sanotusti ”hyvä pössis”. Paitsi, että uudet toimintatavat synnyttävät uutta osaamista ja lisäävät meidän virkamiesten työn mielekkyyttä, koituvat ne myös hallinnon asiakkaiden eli kansalaisten, yritysten ja koko suomalaisen yhteiskunnan hyväksi, ennemmin tai myöhemmin. Ja kun kehitetään ketterästi kokeillen, pikemminkin ennemmin kuin myöhemmin.

Kokeillaan ja opitaan uutta myös tulevana vuonna!

Virpi Einola-Pekkinen

Kirjoittaja toimii kehittämispäällikkönä valtiovarainministeriössä, toimikenttänään valtionhallinnon toimintatapojen ja toimintakulttuurin uudistaminen

 

Twitterissä:

VEinolaPekkinen

#työ2piste0

#kokeilukiihdyttämö

#muutoksentekijät

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Tietoasiantuntija -lehden numerossa 5/2017