Elämänmittainen matka

Tuttavani oli erään kerran myöhään illalla ajamassa Kuopiosta Kuhmoon ja pysähtyi puolivälissä lepäämään. Torkkujen jälkeen hän jatkoi ajamista, kunnes huomasi kylteistä määränpään lähestyvän: Kuopio 30 km. Paussin aikana suuntavaisto oli pettänyt ja auton keula osoitti 180 astetta väärään suuntaan. Mitäpä sitä muuta kuin hetken sadattelu, U-käännös ja uusi yritys.

Kun yksi ihminen on matkalla paikasta A paikkaan B ja näiden välillä menee suora tie, on määränpäähän saapuminen yleensä helppoa. Suunnistaminen luonnistuu helponpuoleisesti myös silloin, jos ihmiset eri suunnista ovat tähtäämässä tiettyyn paikkaan tietyllä kellonlyömällä. Esimerkiksi serkkutytön häät kesäviikonloppuna: riittää, kun kaikki tuntevat järjestelmän – tieverkko – sekä määränpään – Hattulan kirkko lauantaina klo 14. Selvä juttu, siellä tavataan!

Mutta mitä mutkikkaammaksi järjestelmä menee ja mitä enemmän porukkaa on liikkeellä, sitä vaikeampaa yhteisen maalin tavoittaminen on.  Mitä, jos järjestelmänä onkin tieverkon sijaan koko ekosysteemi, ja liikuteltava porukka on häävieraiden sijaan koko ihmiskunta? Minne oikein olemme menossa?

Vauhti on hyvästä vain, jos se vie oikeaan suuntaan. Ja tästä päästäänkin valtionhallintoon. Uudistus, joka ei ole ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä pohjalla, on kaksinkertaisesti huono: se estää meitä tekemästä oikeita ratkaisuja samalla kun vie meitä väärään suuntaan. Jos esimerkiksi digitalisaation aikaansaama tuottavuusloikka perustuu pitkällä tähtäimellä kestämättömiin ratkaisuihin (teknologioihin, toimintatapoihin, yhdyskuntarakenteeseen, ihmisten tarpeiden huomiointiin), on se paitsi surkea investointi, myös haitaksi lopulta koko ihmiskunnalle. Keinojen sijaan huomio pitäisikin pitää päämäärässä: millaista maailmaa kohti tämä digitalisaation kärry meitä vie?

Vain taivas rajana

Elämme maailmassa, jossa yksittäistä ihmistä ympäröivät erilaiset yhteisöt ja kulttuurit, ja näiden muodostama yhteiskunta on täysin riippuvainen luonnosta. Parhaimmillaan kuvassa on keskellä hyvinvoiva ihminen kukoistavan yhteiskunnan jäsenenä, monimuotoisen ja puhtaan luonnon keskellä. Kun asioita tehdään kestävän kehityksen puitteissa, on luovuudelle vain taivas rajana: luonnonlait ja yleispätevät ihmisten tarpeet, jotka rajoittavat aina toimintaamme, tiedostimme niitä tai emme.

Ihmisen hyvinvointi osana yhteiskuntaa ja luontoa onkin kiinnostava juttu. Käytämme Natural Stepissä tässä apuna sosiaalisen kestävyyden periaatteita: terveys, vaikutusvalta, tasavertaisuus, oppiminen, merkitysten kokeminen. Kun toiminta ei aseta esteitä näille kenenkään ihmisen kohdalla, on suunta oikea.

Mietitäänpä hetki Muutoksentekijöitä ja esimerkiksi budjettihackathonia. Tapahtuma on avoin kaikille ja tähtää tiedon parempaan käytettävyyteen sekä budjetin tekemiseen ymmärrettäväksi eri osapuolille. Tasavertaisuus, vaikutusvalta, oppiminen: check! Tapahtuma on selkeästi askel kohti sosiaalista kestävyyttä ja sen voi odottaa vauhdittavan kulttuurin muutosta kestävään suuntaan.

Kiinnostavaksi kuvio muuttuu, kun mukaan otetaan myös ekologisen kestävyyden periaatteet. Millä tavoin uudistus vähentää yhteiskuntamme riippuvuutta uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä? Miten se tekee elinympäristöistämme terveellisempiä? Tehostaako se toimintaamme myös luonnon uusiutumisen kannalta? Jos uudistuksen hyödyt lopulta mitataan vain työajan lyhentymisenä ja rahallisina säästöinä, jää ilo lyhytaikaiseksi.

Heräämisiä

Oman työn merkityksen näkemisellä osana suurempaa kokonaisuutta on valtava voimaannuttava vaikutus.  Se ajattelun paradigman muutos, joka tapahtuu ihmisen tunnistaessa oman toiminnan merkityksen yhteiskunnassa ja ekosysteemissä, on järisyttävä. Kun muutos viedään läpi työyhteisön (saati koko valtionhallinnon), ei jokaisen yksilön oman kasvun tukemista voi liikaa korostaa. Mikäli havahtuvalla ihmisellä ei ole keinoja vaikuttaa asioihin, ymmärtää niitä ja tehdä jotain niiden hyväksi, johtaa tilanne uudistuksen sijaan kyynistymiseen. Siihen meillä ei ole varaa.

Se, onko nyt käsillä oleva uudistus kestävän kehityksen kannalta osa ongelmaa vai osa ratkaisua, riippuu siis täysin toiminnan tavoitteista. Kestävä ratkaisu on pohjimmiltaan yksinkertainen: otetaan huomioon kaikkien ihmisten tarpeet ja toimitaan luonnon asettamien reunaehtojen puitteissa. Se, miten tämä käytännössä tehdään, onkin sitten elämänmittainen matka. Mutta sen vuoksihan tänne on synnytty.

Outi Ugas

Kirjoittaja on helsinkiläinen palvelumuotoilija, joka työskentelee kestävän kehityksen asiantuntijana The Natural Stepissä http://www.naturalstep.fi/

Outi_Ugas_2013_kuva_Antti_Luostarinen

 

Mainokset

One thought on “Elämänmittainen matka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s