Kuva: Heidi Fransila

Mistä on kyse

Hallitusohjelmassa tavoitellaan tuottavuutta monin eri tavoin. Yksi näistä on digitaalinen transformaatio. Digitalisaatiossa on kyse suuresta muutoksesta, jossa onnistuminen edellyttää huomattavaa panostusta johtamiseen, ihmisiin ja toimintakulttuuriin. Käytännössä tämä tarkoittaa muutokselle ja uusille toimintatavoille avoimen toimintakulttuurin rakentamista sekä vahvaa panostusta henkilöstön osaamiseen: uudella tavalla ajatteluun, uusiin toimintatapoihin sekä uuden teknologian hyödyntämiseen.

Koko työelämä käy läpi suurta murrosvaihetta. Työtehtävät ja roolit muuttuvat yhä enemmän projektiluonteisiksi ja muuttuviksi. Moniosaavat ja poikkitieteelliset tiimit rakennetaan asiakaslähtöisiksi ja tarpeen mukaan muuntuviksi. Uuden työnteon maailmassa tarvitaan uusia rooleja, nykyisten funktionaalisten ja organisaatiosidonnaisten roolien lisäksi.

Työpaikkoja tehtäviä katoaa myös valtionhallinnosta. Samalla syntyy tilaa aivan uudenlaiselle työlle, myös valtionhallinnossa.

Tämän haltuun ottaminen edellyttää meiltä jokaiselta uutta osaamista ja ennen kaikkea kykyä ja halua oppia jatkuvasti uutta. Emme onnistu muutoksessa tekemällä aikanaan oikeita asioita entistä tehokkaammin vaan keskittämällä voimavarat ja energia oikeiden, lisäarvoa tuottavien asioiden tekemiseen. Meidän pitää virittäytyä aivan uudelle tasolle suhteessa kykyymme uudistua!

Mitä tämä tarkoittaa HR:lle

Edellä kuvattujen asioiden edistäminen on HR:n tehtäväkenttää. Perinteisesti HR:n roolina on ollut tuottaa johdolle erilaisia, lähinnä menneeseen kehitykseen katsovia raportteja. Todellinen muutoksen tekeminen edellyttää kuitenkin aivan toisenlaisen ”sytyttäjän” roolin, omaksumista. Tullakseen sytyttäjäksi HR:n tulee uudistua ja ennakoida tulevaisuutta uudella tavalla. Valtionhallinnon HR-osaaminen on syytä kytkeä nykyistä selkeämmin kokonaisuuteen, jossa eri tavoin parannetaan valtionhallinnon organisaatioiden valmiuksia toimia digitaalisessa maailmassa.

HR:llä on muutoksessa kaksoisrooli: 1) Sen tulee tukea muuta organisaatiota uudistumaan ja 2) Sen tulee uudistaa omaa osaamistaan sekä omia ajattelu- ja toimintatapojaan.

Tullakseen strategiseksi kumppaniksi valtionhallinnon HR tarvitsee roolin kirkastusta ja uuden ammatti-identiteetin. HR on parhaimmillaan ylimmän johdon strateginen kumppani – näkemyksellinen, tulevaisuuden trendejä ymmärtävä toimija, joka luotsaa koko organisaatiota kohti uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä, yhdessä muun johdon kanssa.

Digitalisaatiokehitys tuo HR:lle paljon uusia mahdollisuuksia. Prosessien automatisoinnin myötä HR:ssä toimivien aikaa ja resursseja vapautuu operatiivisesta toiminnasta strategisempiin, muutoksen johtamista tukeviin ja toimintatapojen muutosta edesauttaviin tehtäviin.

 Miten lähdemme rakentamaan HR:n uutta roolia

Työ 2.0 lähtee rakentamaan valtiokonsernin sisälle HR-osaajien joukkoa, joka ymmärtää ja ennakoi toimintaympäristön muutosten edellyttämät muutostarpeet ja kykenee tuomaan muutosprosessiin lisäarvoa eli sellaista osaamista, jota yleisjohdolla ei ole tai johon sillä ei ole aikaa.

Prosessi käynnistetään HR:n ”buuttausleirillä” (HR Buut Camp)  tammikuussa 2017. HR –Buut Camp on alku prosessille, jossa HR-osaaminen on osa näkemyksellistä, toimintaympäristön muutoksiin proaktiivisesti tarttuvaa ja toimintatapojaan jatkuvasti uudistavaa valtiokonsernia. Tavoitteena on saada aikaan valtion virastoissa pysyvämpää, systeemistä muutosta.

Mukaan lähtevät sitoutuvat samalla viemään asiaa eteenpäin omalla hallinnonalallaan mm. toimimalla eri osapuolia yhteen kytkevinä verkottajina ja valmentajina.

Virpi Einola-Pekkinen VM, Marika Tammeaid VK, Heidi Nummela TEM , Petri Lumijärvi Trafi, Laura Ylä-Sulkava Tekes, Hannu Mäkikangas Liikennevirasto, Tiina Kaunisto LVM, Tiina Kukkonen-Suvivuo SM ja Tina Karike Senaatti

Meillä on joka hetki kaksi mahdollisuutta, joko astua eteenpäin kohti kasvua tai taaksepäin turvallisuuteen. Kummalla tavalla sinä toimit? Valitsetko toimia huomisen vai eilisen tavalla? Säilytätkö, pidätkö kiinni silloinkin, kun tiedostat että kiinnipitäminen ei enää auta sinua tai ihmisiä ympärilläsi? Mikä sinussa voisi muuttua nyt, sen sijaan, että odotat että muutos, lupa tai pakko muutokseen tulee muualta?

Ympäristö, olosuhteet tai rakenteet ehkeivät enää pidäkään meitä kiinni, vaan oma epävarmuutemme. Saatamme olla hämillämme ja ymmällä ympärillämme tapahtuvasta jatkuvasta muutoksesta ja kokea voimattomuutta päästä eteenpäin.

Annetaan periksi – edes pieneksi hetkeksi

Mitä, jos pysähtyisimme hetkeksi tavallisena työpäivänä silloin, kun tunnemme riittämättömyyttä tai ehkä ahdistusta siitä, etteivät aikamme ja voimamme vain kerta kaikkiaan riitä synnyttämään uutta näkökulmaa, tuoreita ideoita tai ennenkokemattomia vaihtoehtoja? Eteenpäin puskemisen, suorittamisen, hallitsemisen ja pakertamisen sijaan pysähtyisimme ja antaisimme periksi pieneksi hetkeksi. Ottaisimme vastaan sen hetken tuoman tunteen siihen reagoimisen sijaan ja aiemmista tavoista poiketen arvostaisimme sitä ja tunnustelisimme, millaista työpäivämme voisi olla nyt, jotta se ei tuntuisi väkinäiseltä tai jotenkin ulkopuoliselta? Laajentamalla näkökulmaamme, yhdessä hetkessä pysähtymällä, pystymme kirkastamaan ymmärrystämme omasta roolistamme paitsi työssä, mutta myös laajemmin elämässämme. Silloin pienimmät pulmat usein siirtyvät taka-alalle ja uusia mahdollisuuksia alkaa hetken hiljentymisestä nousta esiin.

Mikä kutsuu tai vetää sinua puoleensa juuri nyt?

Arjessa niin moni mahdollisuus sulkeutuu, koska haluamme valikoida, määritellä ja arvottaa asioita ilman, että antaisimme asioiden tulla esiin luonnollisesti; ensin epäselvinä tai aavistuksenomaisina ja lopulta muodostuen uuden suunnan ja inspiraation lähteiksi.

Rutiinin ja puurtamiseen sijaan tunnustele hetki, mikä kutsuu tai tuntuisi vetävän sinua puoleensa juuri nyt? Mitä ajatuksia mielesi pulpahtaa, entä millaisia tunteita huomaat kokevasi tästä uudesta hetkestä käsin?

Meissä jokaisessa on paljon käyttämätöntä luovaa ja innostavaa potentiaalia. Avaamalla itseämme olemaan tavallisessa päivässämme ja arjessamme enemmän läsnä, meille syntyy monia ennen kokemattomia tunteita ja tilanteita, joista jokainen voi toimia ensimmäisenä askeleena kohti aidosti uutta ja voimaannuttavaa arkea.

Mahdollistaja on rakentava uskaltaja

Mahdollistaja on arjen pienten tekojen riskinottaja, inspiroitunut sisäisen luottamuksen päälle rakentava uskaltaja. Hän lähtee liikkeelle silloin, kun hän kokee tai ottaa vastaan intuitiivisesti tai tietoisesti jonkin kutsun ja nykäisyn liikahtaa eteenpäin. Vaikka hän kokisikin merkittävää epävarmuutta tai pelkoa, hän ei kuitenkaan pysähdy. Mahdollistaja valitsee uskoa ja luottaa, että kykenee tekemään asioita, joiden ei aiemmin uskonut olevan mahdollisia. Mitä enemmän hän uskaltaa, sitä enemmän hän saa luottamusta itseensä ja taitoihinsa tehdä aiemmin mahdottomasta mahdollista. Epäonnistuminenkaan ei näyttäydy enää umpikujana, vaan mahdollistaja tietää kokemuksesta, että siinä kuten epävarmuudessakin, on aina siemen johonkin uuteen avautumiseen tai oivallukseen.

Moni meistä tuntee olevansa parhaimmillaan silloin, kun saa tilaa ympärilleen ja kun kukaan ei etukäteen rajaa sitä, mikä on mahdollista. Mahdollistaminen on kykyä pitää mieli ja sydän alun perin mahdottomalta näyttäytyneen tilanteen edessä mahdollisimman pitkään avoinna, valppaana ilman takertumista totuttuihin ratkaisuihin tai ”tietämiseen”, miten asioiden pitäisi edetä. Jos tiedämme miten asiat ovat tai niiden tulisi olla jo nyt, emme luo mitään uutta.

Paradoksaalisesti uskomme vapauteen, mutta haemme turvaa kontrollista

Kun hyppää uusille ajattelun ja toiminnan urille, tuntee, että luopuu hallinnasta ja luottavaisesti antautuu tuntemattomien voimien imuun. Meissä jokaisessa on tietoista mielen pintaväreilyä paljon syvemmässä vedessä uinuva mahdollisuus, joka esiin tullessaan pystyy kumoamaan ulkoa opitut ja tarkastamattomat järkiselitykset. Valitsemalla mahdollistamisen valitsemme elämäntavan, jossa vapautamme itsemme ja vapaudumme elämään itsemme näköistä elämää ja unelmiamme. Pääsemme kosketukseen todellisen potentiaalimme kanssa ja saamme tuntea, miten paljon enemmän on itsellemme on aiemmasta poiketen aidosti mahdollista.

Moni mahdollisuus menetetään, kun odotetaan täydellistä tilaisuutta tai tilanteita pyritään hallitsemaan ja suunnittelemaan liian pitkään. Mahdollisuuden ikkuna on auki vain hetken. Jokainen meistä pystyy tunnistamaan mahdollisuuksien aallon keskellä arkista päivääkin. Surffaamaan kannattaa lähteä innostuksen ja luottamuksen turvin heti, kun aalto nousee.

Kirjoittajat:

Merja Niemi (neuvotteleva virkamies, Mahdollistamo oy:n toimitusjohtaja) ja Jaan-Erik Arnia (filosofi, tietoisuusvalmentaja) ovat kirjoittaneet äskettäin julkaistun Mahdollistaja-kirjan, jossa he avaavat mahdollistavaa ajattelua (eng. possibility thinking) ja toimimista mahdollistajana

http://www.basambooks.fi/kirja/9789522604866/mahdollistaja/

”Yhdessä enemmän, ei vain paljon” kuvastaa tavoitetta, joka on vaiheittain tunnistettu keskeiseksi neljän organisaation muuttaessa yhteen. Tämä on lähellä myös muotoilun lempilauseita ”Less is more”, ”kill-your-darlings” ja lean-filosofiaa. Sanalla sanoen eri organisaatioiden työkulttuureihin löytyy kuhunkin tapa kertoa yhteistä tarinaa. Team Finland -talon kehittämistyön taustalla on kokemusta työ- ja elinkeinoministeriön työympäristöpiloteista, sekä aktiivinen uusien työnteon tapoihin liittyviin uudistuksiin perehtyminen myös yrityksissä. Digitaaliset, fyysiset ja sosiaaliset työympäristöt avaavat uusia mahdollisuuksia meille kaikille.

Finnvera, Finpro ja Tekes muuttivat monitoimitiloihin ja nimeämättömien työpisteiden maailmaan elokuussa 2016. Yhteensä noin 8 000 neliötä reilulle kuudelle sadalle ihmiselle ei ole vain säästötoimenpide vaan uudenlaisten työnteon tapojen suurharjoitus, jossa kukin organisaatio on säilyttänyt juridisen muotonsa asettautuen silti yhdessä jaettuihin tiloihin. Osuvasti Suomen Teollisuussijoitus aloittaa samassa yhteisössä tammikuusta 2017, kun juhlimme Suomi 100 -vuotta.

Hyvissä juhlissa uskaltaa tutustua uusiin ihmisiin ja liikkua. Työyhteisöstä löytyy siis erinomaisia emäntiä ja isäntiä, jotka perehdyttävät talon tapoihin ja auttavat kollegoja. Kutsumme näitä muutosagentteja Team Finland –talokummeiksi. He ovat perehtyneet ennalta muutoksen vaiheisiin seuraamalla tilojen valmistumista ja osallistumalla muutoskoulutukseen. Henkilöstö on niin suuri, että on tärkeää tuoda esiin vaikuttamisen mahdollisuudet.

Törmäytysten edistämiseksi näin suuressa tilassa hyödynnämme kahvia ja asiakaslähtöistä asennetta tavoitteissa. Suunnitteluvaiheessa huomioitiin toiminnoille erilaisia luontaisia kulkureittejä. Niitä pilotoitiin kaikille yhteisissä työpajoissa ja Lepakko-tour -kävelyllä työmaavaiheessa. Yhteensä noin 200 osallistujaa eli niin monta viestinviejää tulevasta muutoksesta syntyi jo vuosi ennen muuttoa. Vuosittaisiin tilaisuuksiinkin liitettiin kutsu sisarorganisaatioille ja luotiin erilaisia tapoja vaikuttaa tilan kehittämiseen. Työympäristöllä voidaan siis johtaa uuteen ajatteluun. Tässä harjoituksessa yksi keskeinen haaste ja ilo on ollut organisaatioiden erilaisuus. Kaikkien on pitänyt huomioida muiden tuomat vaikutteet ja altistaa oma prosessi tutustumiselle toisiin.

Yhteiset työteon tavat kävivät läpi henkilöstön osallistamisen. Pelin Henki -dokumentin kirjoittamisessa huomattiin kullekin ominaisia tapoja painottaa viihtyvyyteen liittyviä asioita. Kaikissa vaiheissa pyrittiin yhtä aikaa keskusteluttamaan johtoryhmiä, henkilöstöä laajasti ja viestimään niin raakilevaiheet kuin linjaratkaisut. Nimeämättömien työpisteiden linjaus tehtiin hyvin varhaisessa vaiheessa, ja se ohjasi myös muotoilua erilaisten esiin nostettujen tarpeiden havainnoimiseksi. Lähes poikkeuksetta tilanteisiin on löytynyt kaikille organisaatioille yhteisesti hyödynnettävä muuntautuva ratkaisu. Tämän asenteen lanseeraamiseksi järjestettiin ensimmäisinä muuttopäivinä arpajaisia, joissa jokainen sai lokeronsa avaimen kerros- ja toiminnoittain sijoittumisen jälkeen. Samalla tuli tavanneeksi muutoksessa tukea antavan kummin ja sai perehdytyksen tilojen mahdollisuuksiin.

Verkostoituminen on jokaisen voimavara. Varmistaaksemme mielekkään ja sisältötavoitteisiin pohjautuvan törmäytyksen ja tasapuolisen sijoittautumisen talossa teimme runsaasti taustatyötä. Toimintojen sijoittelu eri kerroksiin ja talokompleksiin perustui ”muotoilija jalkautuu” havainnointiin, työteon tapojen seuraamiseen ja erilaisten yksiköiden haastatteluihin kaikissa organisaatioissa. Yhteisen työkulttuurin kehittämiseksi on tärkeää myös oppia pois vanhoista tavoista. Siihen työympäristöjohtaminen ja iso loikka luovat riittävän suuren ja vaativan latauksen. Ihmisillä on luontainen halu tehdä asioita hyvin ja oppia uutta, jos uusi koetaan turvalliseksi.

Kaiken kaikkiaan talon hengen eteen on ponnistellut moni ”työpaketti” ja saavuttanut kohtuullisen valmiin version muuttoon mennessä. ICT- ja turvaryhmä, yhteinen viestintä, tila- ja työnteon tavat ja brändi tarkoittaen asiantuntijoiden työllään edustamaa kokemusta asiakkaalle ja näkymiä, joita talon asiakkaille suunnatuissa tiloissa voidaan tarjota, ovat tehneet työtä yli organisaatiorajojen. Kun tähän liittää tavoitteiksi innovatiivisuuden aidon näkymisen arjessa, asiakkaiden kansainvälistymisen edistämisen ja luotettavat palvelut, rahoituspäätösten sujuvuuden jne., aletaan olla lähellä sitä, miksi panostamme uusilla tiloilla ihmisiin. Talo on käyttöliittymäsuunnittelua parhaimmillaan ja kuvaa koko Team Finland -verkoston mahdollisuuksia niin yhteyksinä Suomen eri alueille kuin maailmalle. Iloitsemme, sillä tämä on jollain tapaa historiallinen mahdollisuus saada olla innovoimassa hallinnon uusia tapoja tehdä työtä. Kehitämme kyvykkyyksiä nyt yhdessä.

Kuva: Tilasuunnittelua visualisoitiin monella tapaa hankkeen edetessä. Kuva lokakuun Lepakko-tour -päivästä 10/2015

Yhteisten seinät ja tiivistyvä yhteistyö saivat meidän myös havahtumaan siihen, mitä meidän on tehtävä yhdessä rakentaaksemme tätä uudenlaista työyhteisöä. Yksi tärkeä pala, minkä tässä haluamme nostaa esiin, on esimiesten muutosjohtamisen tukeminen. Halusimme tuoda esimiehille mahdollisuuden verkottua keskenään sekä miettiä muutosta ja sen läpivientiä, olipa kyseessä uusi toimitila tai oman yksikön muu muutos. Päätimme lähestyä muutosta inhimillisen muutosprosessin näkökulmasta – miten esimies voi edesauttaa tiimiläistään kulkemaan sujuvasti sen matkan, jonka jokainen joutuu kulkemaan silloin, kun muutos koskettaa meitä henkilökohtaisesti. Pohdimme esimiesten kanssa, miten puhua niistä tunteista, joita muutos herättää, miten hyödyntää niitä esimiestyössä ja miten lakata olettamasta toisen suhtautumista tilanteeseen. Yhden ryhmän kanssa mielestämme syntyi tärkeä havainto jatkoakin ajatellen – miten puhua tunteista uudessa toimitilassa? Aiemmin koppikonttorissa sen kuin vain vedettiin ovi kiinni, mutta uusissa tiloissa – jotta kunnioitus toista kohtaan säilyy – on rohkeasti käytettävä käytävän ja street cafen sijasta neukkareita ja ehkä esimiehenä ennakoitava tämä jo etukäteen.

Uudet toimitilat haastavat meitä miettimään johtamistamme joka päivä – jatkamme esimiesten kanssa muutosvastarinnan pohdinnalla – katsotaan mitä se ja uusi tila saa meitä pohtimaan 🙂

Kuva: Muotoiluratkaisut tehtiin osallistaen

Sirpa Fourastie ja Laura Ylä-Sulkava, Team Finland -talon puolesta

Luin Pauli Komosen blogin, jossa hän kirjoitti tavallisen ajattelun voimasta kielenkäytössä. Hän käytti esimerkkinä liike-elämän esperantoa: ”Hei me diipdaivataan tälle mahdollisuusalueelle ja muotoillaan brändipositiota asiakaskeskeisemmäksi”, kun saman olisi voinut sanoa: ”Hei, tutustumme asiaan ja teemme siitä jotain kivaa muille”.

Samalta esperantolta monesti kuulostaa virkamiesten ja poliitikkojen kieli. Tavallinen kansalainen unohtuu, lienee pyörällä päästään tai pahimmillaan menettää kiinnostuksensa koko asiaan. Jokainen puhuja tuntuu elävän tarkoituksellisesti omassa kuplassaan omine sanoineen. Liekö tarkoituksena vieraannuttaa muita ja osoittaa omaa ylemmyyttä. Oma tärkeys korostuu ja on saatu toinen ymmälle. Pahinta on, jos et ole some-aikana edes kuullut puheena olevasta asiasta. Ylemmyyteen ja eristämiseen ei kuitenkaan kenelläkään ole varaa.

Kielikukkasia olen urani aikana tavannut runsaasti: on hyvä, jos onnistumme hallitusohjelman tavoitteessa kirkastaa virkakieltä. Hallitusohjelmassa tähdätään virkakielen selkeyttämiseen, jotta merkitykset olisivat kirkkaita eikä syntyisi väärinkäsityksiä. Tiellä onnistumiseen ei riitä vain kielen selkeys, vaan tarvitaan myös rakentavaa yhteistyötä ja keskustelua ja mahdollisuutta aidosti ymmärtää toistensa tavoitteita.

Kuuntelu ja kysyminen selkokielellä, mitä oikein etsitään ja tavoitellaan, on hyvä taito niin yhteiskunnassa kuin työelämässä. Tämä on luottamuksen perusta, jolle voi yhteistyön rakentaa. Toivon, että työelämässäkin selkeys sanoissa ja teoissa lisääntyy. Se lisää keskinäistä ymmärrystä.

Hallitusohjelmassa ei varsinaista työelämän laadun parantamiseen tähtäävää kärkihanketta tällä hallituskaudella ole, mutta on luotu Työelämä 2020 –hankeverkosto, jossa on yli 60 kansallista yhteistoimijaa parantamassa työelämän laatua. Tämän lisäksi ovat alueelliset työelämätoimijaverkostot. Tällä koneistolla pyritään siihen, että työpaikoilla työelämää uudistettaisiin luottamukseen perustuen työpaikan omista lähtökohdista. Tässä tukena olisivat nämä työelämätoimijat, jotka ovat kaikki tehneet hankkeen kanssa yhteistyölupauksen.

Nämä työelämätoimijat toivottavasti osaavat nähdä kunkin työpaikan tarpeet, puhua työpaikan omaa kieltä ja antaa tarvittaessa työyhteisöille lisäohjeita ja tukea niin, että hyvät ja tuottavat tavat työpaikoilla olisivat entistä yleisempiä.

Muuten: luottamukselliset menettelytavat ja tekemisen tapa määrittävät kaikkien hallituksen kärkihankkeidenkin onnistumisen. Kaikkiin kärkihankkeisiin liittyy myös työelämän näkökulma, mikä tässä yhteydessä on hyvä muistaa.

Jari Lindström
oikeus- ja työministeri
Työelämä2020 -johtoryhmän puheenjohtaja

Otsikon viesti iskostui kallooni jo 80 -luvun puolivälissä, ensimmäisessä työpaikassani, sen silloisen edelläkävijäjohtajan lääninkouluneuvos P. Silventoisen sanomana. Pätee edelleen.

Tämän on tarkoitus olla voimablogi kaikille lomilta töihin palaaville :-). Muutoksen tekeminenkin voi olla hauskaa ja AH niin terapeuttista. Kuin helteellä hionneiden lakanoiden vaihto puhtaisiin, tuoksuviin, tuulessa raikastuneisiin. Siihen päästäkseen pitää olla hyvissä ajoin liikkeellä. Pitää haistella tulevaa ja olla utelias uudelle. Valmis rohkeasti kokeilemaan. Tähän ovat muutoksentekijät valmiita. Kriisin keskellä joudutaan tekemään paniikkiratkaisuja. Ne eivät innostaa ketään.

Kesäloman aikana tuli lämmitettyä sauna aika monta kertaa. Se, jos mikä on prosessi, joka on opettanut itselleni monta tärkeää asiaa muutoksesta. Jos yrittää liian isoilla puilla, ei tule mitään. Homma pitää aloittaa pienillä lastuilla, vähitellen ristiin rastiin kasaten. Pitää olla kärsivällinen ja varmistaa, että ilma pääsee sopivasti virtaamaan. Vuosien harjoittelun jälkeen olen tämän viimein oppinut! Vielä kun muistaisi saman muutosprosesseissa. Muutoksen hitaus kun vaan tuntuu välillä NIIN turhauttavalta.

Meitä on moneksi – luojan kiitos!

Nyt kun olen totutellut taas töissä oloa kohta 5 päivää, löysin tiedostoistani LTA-analyysin (luontaisten taipumusten analyysi) tulokset muutaman vuoden takaa. Sen mukaan olen ENFP eli ”idealistinen reagoija”. Kullekin tyypille on omat kehityshaasteensa. ENFP:lle ne ovat mm. seuraavanlaisia: ”ENFP:n yksi luontainen kehityshaaste on oppia paremmin priorisoimaan asioita. Suuren innostuksensa ja idearikkautensa takia hän helposti lähtee mukaan mitä erilaisimpiin asioihin, joista lähes kaikki jäävät kesken, kun innostus loppuu tai kohdistuu muihin asioihin. Toinen ENFP:lle tyypillinen kehityshaaste on oppia myymään omia ideoitaan henkilöille, jotka eivät ole uusista asioista helposti innostuvia (SJ). Tämä taito on tärkeä siksi, että ENFP:llä on usein hyviä ideoita, joiden toteuttamiseen tarvitaan valtaa pitävien henkilöiden suostumus ja tuki.” Onneksi on myös niitä, jotka jaksavat määrätietoisesti viedä asiat maaliin asti. Meitä kaikkia tarvitaan.

Päästetään ihmiset irti

Toinen asia, joka minua on elämässä opettanut, on jooga. Se kehottaa päästämään irti. Olen puolileikilläni sanonut, että joogasali on ainoa paikka, jossa suostun olemaan kurinalainen. Totuuden nimissä toinen on vene, joka on ainoa paikka jossa yleensä mukisematta teen, mitä kapteeni (= mieheni) sanoo.

Joogasalilla ei pidetä kuria perinteisessä mielessä. Kurinalaisuus tarkoittaa, että keskittyy vain hetkeen ja omaan hengitykseen. Kuuntelee omaa kehoa. Joogassa ei suoriteta eikä vilkuilla vierustoverin notkeutta, niin houkuttelevaa kun se onkin. Mieli karkaa mielellään päivän tapahtumiin ja asiat poukkoilevat kuin huomaamatta suuntaan jos toiseen. Jooga auttaa fokusoimaan, keskittymään oleelliseen, jättämään turhan touhotuksen. Samalla se on myös jännällä tavalla yhteisöllistä. Lattialla lähes kylki-kyljessä makaavat ihmiset muodostavat yhteisön, joka etenee kunkin yksilön kautta, asana asanalta, yhdessä hengittäen, kohti huippua. Jokaisella meillä on omat haasteemme ja oma huippumme, jota tavoitella. Omalla kehittymispolullani eteenpäin on auttanut jooga – ja saunan kiukaan sytytys.

Yksilöt tarvitsevat tukea – kipinät tuulensuojaa

”Yksilönä yhteisössä” on trendi, joka näkyy kaikkialla. Pokémon Go on tästä uusin todiste. Se on herättänyt niin ihastusta kuin myös hämmennystä. Erilaisten reaktioiden keskellä viisas ja rakentava kommentti oli, ettei pidä tuomita sellaista, mitä ei itse ymmärrä. Niin totta ja pätee ainakin tässä asiassa!

Onneksi olemme alkaneet ymmärtää, että emme voi laittaa enää kaikkia ihmisiä samaan muottiin. Emme työpaikalla emmekä missään muuallakaan. Jokaisen pitää löytää oma tiensä ja oma huippunsa. Jokaisella meillä on oma ”sauna sytytettävänämme”. Muutos tehdään kuitenkin yhdessä, toinen toistamme tukien. Pienistä kipinöistä syntyy suuri liekki. Johdon tehtävä on antaa muutokselle mahdollisuus, tuulensuoja, kuten Olli-Pekka Heinonen on hienosti todennut, mm tässä: http://www.valtiokonttori.fi/download/noname/%7bE86A987B-C691-4E1C-8666-AB239775CE9B%7d/89088

Sinnikkyys palkitaan, usko vaan – edes huvikses…

Joku viisas on todennut muutoksessa onnistumisesta, että ”pitää olla järjettömän sinnikäs ja määrätietoinen”. Tämä on hyvä pitää mielessä niinä hetkinä, kun usko meinaa loppua. Ja sehän meinaa. Olen ollut yli 30 vuotta valtion virkamiehenä ja tunne on enemmän kuin tuttu!  Uskokaa tai älkää, pitkällä tähtäimellä katsottuna näyttää siltä, että kokoajan on menty parempaan suuntaan. 80 –luvulla täysin luonnollisena pidetystä hallintoalamais- ajattelusta on siirrytty aidosti asiakaslähtöiseen ja avoimeen hallintokulttuuriin, puheiden lisäksi myös monin eri tavoin käytännössä. Turhasta virkatärkeilystä ja pönötyksestä on monella tavalla jo päästetty irti.  Suomen hallinto on kansainvälisesti tarkasteltuna jatkuvasti listojen kärjessä mitä tulee mm. tehokkuuteen ja korruptoitumattomuuteen. Kuten olemme viimeaikoina surullisen usein saaneet maailmalta huomata, nämä(kään) eivät ole itsestäänselvyyksiä.  Työ 2.0 -prosessissa tehdään työtä sen eteen, että virkamiesten toimintatavat uudistuvat myös käytännössä http://vm.fi/tyo-2.0. DIgitalisoinnin periaatteita http://vm.fi/digitalisoinnin-periaatteet ja Digi Officen rakentamista https://www.youtube.com/watch?v=Itn-Y5NIEP4 on tehty avoimesti verkossa. Kokeilukulttuuria pannaan toimeen nyt monin eri tavoin http://kokeilevasuomi.fi/etusivu, jne. jne. Paljon on silti vielä tekemistä ja siksi uudistajia ja muutoksentekijöitä, myös asioiden maaliin viejiä,  tarvitaan kokoajan lisää. Maailma muuttuu ja meidän on muututtava mukana. Mieluummin vielä vähän etunojassa, koska muutosvauhti kiihtyy kaiken aikaa.Tarvitaan myös uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että lopulta hyvä voittaa pahan :-). It´s all about attitude, You know…

Muutoksentekijät on kaikille avoin, poliittisesti ja aatteellisesti sitoutumaton yhteisö

Muutoksentekijöissä mukana olevia yhdistää uteliaisuus uuteen, halu kokeilla ja tehdä asioita toisin. Digitaalista maailmaa ei rakenneta siiloista käsin. Tarvitsemme hallintoa, joka ylittää rajoja ja luo ekosysteemejä, joissa yhteiskunnan eri toimijat tekevät parempaa tulevaisuutta yhdessä. Pidämme mm. yhdessä Virkamiesten avoimen verkoston https://www.facebook.com/groups/Virkamiestenavoinverkosto/permalink/186000374937735/ kanssa TÖRMÄÄMÖjä (Antti Joensuuta lainaten: ”Tyrmäämöt on jo testattu” 🙂 ), joihin kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita. Syksyn tilaisuudet löytyvät täältä: https://muutoksentekijat.com/tormaamo-2/. Tervetuloa törmäilemään kanssamme!

”Asana on matka”, totesi joogaohjaajamme. Älä siis vaivu epätoivoon, vaikka loma loppuu vaan tule matkalle – muutoksen kohteesta sen tekijäksi!

Virpi Einola-Pekkinen, @VEinola-Pekkinen

Kirjoittaja on kärsivällisyyttä edelleen opetteleva muutoksentekijä, joka toimii myös kehittämispäällikkönä valtiovarainministeriössä